23. heinäkuuta 2006

Viileää maaseutua - Canberra 10.-14.7.

Kone ei valitettavasti tullut kuin Sydneyyn saakka, joten Canberraan päästäksemme meidän piti vuokrata auto. Matkaa perille on päälle 300 kilometriä, joten saavuimme perille aika myöhään illalla. Seuraavana aamuna ohjelmassa oli Alycian isän kunniatohtoriksi nimittäminen.

Aamu alkoi verkkaisesti. Kun huoneessa on ehkä 15 astetta lämmintä, ja peiton alla on ihanan lämmintä, nouseminen ei ole se houkuttelevin vaihtoehto :) Pääsimme kuitenkin ylös ja ehdimme perillekin ajoissa. Kyseessä oli National University of Canberran valmistujaistilaisuus. Taputimme kädet punaisina noin 300 valmistuneelle - onneksi tilaisuuksia oli useampia... Sitten lopuksi oli Alycian isän nimittäminen ja hän piti vielä puheen. Tämän jälkeen suuntasimme koulun pihalle, missä oli orkesteri, pikkupurtavaa ja mm. shampanjaa. Purtava maistuikin hyvin, sillä aamupala oli jäänyt väliin :) Vanhemmat jatkoivatkin juhlia pitkälle iltaan, mutta me "nuoret" päästiin lähtemään. Alyciaa houkutteli päästä noutamaan Suklaatehtaalta Tasmaniassa tehtyä lähetystään :)

Seuraavana iltana Alycian sisko Fiona yllätti antamalla meille rahaa leffaan ja ravintolaan ilman sen kummempaa syytä. No lahjahevosen suuhun ei tule katsoa :) Kävimme katsomassa uusimman Pirates of the Caribbeanin, ja sen jälkeen suuntasimme vielä sinne ravintolaan. Ilta oli aika loistava :)

Päivää ennen lähtöä oli Alycian synttäreiden vuoro. Lauloin hänelle heti hänen herättyään onnittelulaulun ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Ostamani Kalevala-korut tekivät kauppansa. Kun myöhemmin illalla availimme lahjoja, niin ainakin vanhempien lahjat pitivät sisällään melko suoran vihjeen :) Useimmat niistä olivat nimittäin erilaisia jokaisessa kodissa tarpeellisia tavaroita :)

Seuraavana päivänä koitti sitten paluu kotiin. Yritin kirjautua suoraan Bangkokkiin Canberran lentokentältä, mutta virkailija ilmoitti, että minulla pitäisi olla viisumi, jotta hän voisi päästää minut lennolle. Olin että mitä ihmettä. Siitä oli kuitenkin aika pitkä aika kun muistelin tarkastaneeni, ettei viisumia vaadittu Suomalaisilta. Hän kuitenkin sanoi koneen väittävän noin. Sitten hän meni takahuoneeseen pitkäksi aikaa miettimään hommaa lisää. Olimme tietenkin Alycian kanssa vähän paniikissa, koska riskinä tuossa oli, että olisi joutunut maksamaan paluumatkan toiseen kertaan. Kun virkailija tuli takaisin hän sanoi, että hän voi päästää minut Sydneyyn asti, mutta siellä minun tulisi selvittää asia British Airwayssin kanssa. Olin tyytymässä tuohon vaihtoehtoon, mikä tosin olisi voinut tarkoittaa myöhästymistäni kyseisestä koneesta. Alycia kuitenkin pyysi esimiestä paikalle. Sitten odottelimme taas tovin, kunnes hyvin ystävällinen esimies tuli paikalle, näytti meille jonkinlaisesta kirjasta, etten todellakaan tarvitse viisumia ja hoiti kirjautumisen myös Bangkokin lennolle.

Olen kyllä huomannut sen, että Australiassa organisaatiot ovat hierarkisempia kuin Suomessa, mutta nyt sen pystyi toteamaan omakohtaisesti. Alimman tason virkailijoille ei yksinkertaisesti anneta mitään omaa harkintakykyä vaan heidän tulee tehdä työnsä tarkkaan määriteltyjen toimintaohjeiden mukaan. Jos vaikuttaa, että homma kusee, niin asiakkaan ei kannata yrittää selvittää asiaa tällaisen robottimaisesti toimivan ihmisen kanssa, vaan oikea tapa on pyytää esimiestä paikalle.

Turvatarkastuksessa oli seuraava ihmettelyn paikka. Kaivoin repustani ensin partavaahdon pois, jonka jälkeen se läpivalaistiin uudestaan. Sen jälkeen poistin vielä lompakkoni ja digikamerani. Tämäkään ei riittänyt vaan lopuksi minun tuli ottaa sieltä pois vielä pelkästä kumista tehdyt sandaalini. Luulisi Australiassa olevan sen verran sandaaleja, että ne pystyisi läpivalaisussa repusta sellaisiksi tunnistamaan. Kaiken päätteeksi minun piti mennä vielä toiselle pöydälle avaamaan käsimatkatavarani pommitarkastusta varten. Tämä tarkastus on tosin melko helppo, koska ne vaan huitovat summittaisesti sellaisella laitteella, joka ilmoittaa jos löytyy pommeissa käytettyjä kemikaaleja. Australia on sotaa käyvä valtio...

Toinen sotaa käyvä valtio on muuten Iso-Britannia. Tämän huomasi siitä, että Lontooseen Bangkokin kautta lentävän koneeni lähtöportilla oli vielä Australian turvatarkastusten jälkeen ylimääräinen tarkastus. Tässä tarkastuksessa käsimatkatavarat pengottiin pintapuolisesti. Metallisista ruokailuvälineistä pystyi lennon aikana vain haaveilemaan.

Ei kommentteja: