16. heinäkuuta 2006

Toipuminen lennosta - Sydney 30.6.-1.7.

Matka Sydneyyn kesti kokonaisuudessaan 28 tuntia. Bangkok jäi mieleen jo silloin, vaikka suurimmat havainnot sieltä teinkin vasta reissun loppupäässä. Bankokin lentokentän kahden rinnakkain olevan kiitotien välissä oli golf-kenttä. Mitään aitoja välissä ei ollut - vain pelkkää nurmea. Matkaa lähimpään golfaajaan oli arviolta sata metriä. Golf-kentältä näytti pääsevän pois vain ylittämällä jumbojettien käyttämä kulkuväylä, joka oli tosin varustettu liikennevaloilla.

Vastassa Sydneyn kentällä minua olivat Alycia ja diplomaatin tytär BB. Alyciaa jälleennäkeminen jännitti kauheasti, mitä ei helpottanut se, että BB oli unohtanut lasit kotiin ja hihkaisi jokaisen normaalia pidemmän miehen nähdessään "That's Olli!". Oli outoa nähdä Alycia elävänä kuuden kuukauden jälkeen :) Outoa, mutta niin ihanaa. Alycia tosin ehti kysymään, että onko jokin vialla, koska olin lennon jälkeen niin koomassa, etten juuri jaksanut liikoja puhua.

Hotellihuoneemme oli 28. kerroksessa ja pilvenpiirtäjiin tottumattomana maisemat parvekkeeltamme olivat aika upeat :) Ei niitä kuitenkaan kauan jaksanut ihailla, sillä suihku ja torkut vetivät kovasti puoleensa. Ja mikä voisikaan voittaa torkkuja oman kullan vieressä.

Päivällä oli aikaa käydä kiertämässä vähän kaupunkia. Kävimme tutustumassa paikkaan nimeltä Powerhouse Museum, jossa on kiertäviä näyttelyitä. Tuntui hienolta löytää teollisen muotoilun osastolta lukemattomia suomalaisten suunnittelemia esineitä.

Illalla menimme hotellin saunaan. Alycia on hyvin innostunut saunoista, vaikka kuumuuteen onkin kovasti totuttelemista. Saunan jälkeen piti tietenkin mennä uimaan altaaseen. Ihmettelin miksei Alycia oikeastaan uinut vaan vain istui matalassa päässä, ja aloin tietty yllyttämään häntä uimaan miettien, että osaako hän uida :) Jonkin aikaa siinä meni, mutta lopulta hän uskaltautui uimaan, ja paljastui oikein hyväksi uijaksi. No myöhemmin oikea syy paljastui, vaikka olin sen kyllä kuullut aiemminkin: Alycia pelkää haita niin paljon, ettei uima-allaskaan tunnu turvalliselta :) Ei, tietenkään hän ei oikeasti usko, että uima-altaassa olisi haita, mutta samalla lailla irrationaalinen pelko saa jotkut pelkäämään korkeuksia.

Lopuksi menimme nukkumaan, sillä aamulla oli lento Tasmaniaan. Loma oli saanut hyvän alun.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Dear Olli,

Thank you for all your kind words about me...not that i can read any of it! I love you, i love you, i love you!