 |
| Näin se kesä vaan lähenee meidänkin pihalla. |
27. syyskuuta 2012
11. maaliskuuta 2012
Etätöitä Canberrasta
Olen paiskinut nyt pari kuukautta töitä Canberrasta käsin. Ei voi valittaa. En nyt ihan kokonaan ole päässyt työmatkaamisesta eroon, sillä käyn yhä piipahtamassa toimistolla Sydneyssä parin viikon välein. Toisaalta on kiva nähdä työkavereita muutenkin kuin Skypen välityksellä. Huolehdin aluksi, että niinköhän sitä osaa kotoa käsin tehdä töitä, mutta keskittyminen on paljon helpompaa, sillä häiriöitä on vähemmän. Tuntuu välillä jopa siltä, että olen tuotteliaampi kotoa käsin, ja myös palaute Atlassianilta on ollut erittäin hyvää.
Muutimme hiljattain vuokralle taloon, joka on melkein samalla kadulla kuin edellinen talomme Canberrassa. Tilaa riittää vieraillekin, sillä tässä talossa on kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa suihkuineen ja kaksi olohuonetta. Olen tosin vallannut toisen olohuoneen työtilaksi :) Miinuspuoleksi laskettakoon keskuslämmityksen puuttuminen. Ja olematon eristys tarkoittaa käytännössä sitä, että taloa pitää lämmittää melkein joka päivä, kun päivälämpötila jää alle 20 asteen. Odottelen kauhulla kaasu- ja sähkölaskua.
 |
| Fergusson Crescent |
Olemme myös hankkimassa koiraa. Sen pitäisi saapua muutaman viikon päästä ja näyttää suunnilleen alle olevan kuvan otusten tapaiselta :)
6. elokuuta 2011
Pakolliset muuttokuvat
Sain tänään vihdoin tavarat paikoilleen uudessa kämpässä, joten nyt on hyvä aika laittaa kuvia:
Melko väljältä täällä tuntuu. Varsinkin kun Alycia on nyt Canberrassa. Väitöstyön teko onnistuu paremmin yliopistolla kuin kotoa käsin. Lentokoneet, junat ja bussit ovat tulleet viime aikoina tutuiksi Canberran ja Sydneyn väliä ravatessa. Alycia asuu toistaiseksi vanhempiensa luona, mutta kahden viikon päästä muutamme hänetkin omaan asuntoon.
Töissä on yhä kivaa. Kädenjälkeni näkyy nyt melkein kaikissa Atlassianin tuotteissa, ja yhtään tylsää päivää ei ole vielä tullut vastaan. Tavaroita järjestellessä törmäsin Canberrassa käyttämiini työvaatteisiin, ja täytyy todeta, että minulle ei ole tullut ikävä erillisiä työvaatteita kohtaan. Farkut ja huppari eivät hidasta työntekoa.
Seuraava Suomen reissu on meillä suunnitteilla kesäkuun tietämillä. Jostain syystä minusta tuntuu siltä, kuin se olisi ihan pian. Näin se aika liitää.
 |
| Tranmere Street |
Melko väljältä täällä tuntuu. Varsinkin kun Alycia on nyt Canberrassa. Väitöstyön teko onnistuu paremmin yliopistolla kuin kotoa käsin. Lentokoneet, junat ja bussit ovat tulleet viime aikoina tutuiksi Canberran ja Sydneyn väliä ravatessa. Alycia asuu toistaiseksi vanhempiensa luona, mutta kahden viikon päästä muutamme hänetkin omaan asuntoon.
Töissä on yhä kivaa. Kädenjälkeni näkyy nyt melkein kaikissa Atlassianin tuotteissa, ja yhtään tylsää päivää ei ole vielä tullut vastaan. Tavaroita järjestellessä törmäsin Canberrassa käyttämiini työvaatteisiin, ja täytyy todeta, että minulle ei ole tullut ikävä erillisiä työvaatteita kohtaan. Farkut ja huppari eivät hidasta työntekoa.
Seuraava Suomen reissu on meillä suunnitteilla kesäkuun tietämillä. Jostain syystä minusta tuntuu siltä, kuin se olisi ihan pian. Näin se aika liitää.
16. tammikuuta 2011
Australian tulvat
Uutiset ovat täällä viime päivinä koostunet lähinnä Queenslandia koettelevista tulvista. Kyseessä onkin melko epätavallinen tilanne. Vastaavia tulvia on siellä viimeksi koettu 70-luvulla. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että tulviin on myös totuttu. Monessa muussa paikassa vedenpinnan kohoaminen kymmenellä metrillä aiheuttaisi täyspaniikin, mutta täällä kaikki tuntuvat suhtautuvan niihin aika rauhallisesti. Isot keräykset on tietty meneillään ympäri maata tulvien aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi.
18. syyskuuta 2010
Kuvia talosta
Sain perjantaina vihdoin viisumipaperit postiin. Olen ollut täällä kohta kaksi vuotta väliaikaisella asumisluvalla ensin avoliittoon ja sittemmin avioliittoon perustuen, ja nyt oli aika täyttää vielä lisää lomakkeita, jotta saan pysyvän asumisluvan. Kansalaisuutta voin hakea jo vuoden päästä. Australiassa on paljon brittejä, jotka ovat asuneet täällä koko ikänsä ilman kansalaisuutta pysyvän asumisluvan voimin, joten kansalaisuus ei ole suuri askel. Toisaalta jos päädymme vielä joskus Canberraan, niin kansalaisuus mahdollistaisi työskentelyn puolustusvoimissa, joka on suuri IT-alan työllistäjä Canberrassa.
Mutta kun siis sain viisumilomakkeet postiin ja asian pois mielestä, niin nyt oli hyvä aika ottaa vihdoin kuvia vuokraamastamme talosta. Olemme olleet taloon oikein tyytyväisiä, tosin vaikka säät täällä Sydneyssä ovatkin Canberraa paljon lämpimämpiä, niin lämmitys on vastaavasti heikompaa. Tässä talossa saamme pidettyä lämpimänä käytännössä ainoastaan olohuoneen.
Käytämme Alycian kanssa molemmat julkisia liikennevälineitä työmatkoihimme, ja lähipysäkkimme ohi menee busseja aamuisin ja iltaisin noin kolmen minuutin välein. Tämä on tarkoittanut minun tapauksessa sitä, että olen vähentänyt kellon seuraamista. En käytä enää herätyskelloa vaan herään milloin herään. Työt ovat niin mielenkiintoisia uudessa työpaikassa, että joudun seuraamaan aikaa sen verran, että huomaan lähteä töistä ajoissa, jotten tekisi liian montaa viikkotuntia töitä. Arki sujuu siis hyvin rennosti.
Mutta kun siis sain viisumilomakkeet postiin ja asian pois mielestä, niin nyt oli hyvä aika ottaa vihdoin kuvia vuokraamastamme talosta. Olemme olleet taloon oikein tyytyväisiä, tosin vaikka säät täällä Sydneyssä ovatkin Canberraa paljon lämpimämpiä, niin lämmitys on vastaavasti heikompaa. Tässä talossa saamme pidettyä lämpimänä käytännössä ainoastaan olohuoneen.
Käytämme Alycian kanssa molemmat julkisia liikennevälineitä työmatkoihimme, ja lähipysäkkimme ohi menee busseja aamuisin ja iltaisin noin kolmen minuutin välein. Tämä on tarkoittanut minun tapauksessa sitä, että olen vähentänyt kellon seuraamista. En käytä enää herätyskelloa vaan herään milloin herään. Työt ovat niin mielenkiintoisia uudessa työpaikassa, että joudun seuraamaan aikaa sen verran, että huomaan lähteä töistä ajoissa, jotten tekisi liian montaa viikkotuntia töitä. Arki sujuu siis hyvin rennosti.
24. heinäkuuta 2010
Sydney
Tässä vaiheessa voinee julistaa, että olemme onnistuneesti muuttaneet Sydneyyn. Emme löytäneet uutta asuinpaikkaa Sydneystä ennen vuokrasopimuksemme päättymistä, joten laitoimme tavaramme varastoon Canberrassa. Ja olemme nyt majailleet noin viikon väliaikaisessa asunnossa aivan keskustan tuntumassa.
Alycialla oli työhaastattelu samana päivänä kuin saavuimme Sydneyyn, ja eilen oli jo hänen ensimmäinen työpäivänsä. Alycia käy töissä vain kahtena päivänä viikossa, ja käyttää lopun ajan väitöstyönsä parissa. Minä taas aloitan Atlassianilla vasta viikon päästä maanantaina, mutta osallistuin jo eilen Atlassianin virkistyspäivään, jossa oli ohjelmassa mm. hevosratsastusta.
Löysimme myös tällä viikolla talon Drummoynesta, joka on alle 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Lähes kaikki palvelut löytyvät kahden korttelin säteeltä, joten vaikuttaa siltä, että autollemme ei tule olemaan juuri käyttöä. Saamme avaimet taloon viikon päästä, mutta emme vielä tiedä missä vaiheessa saamme rahdattua tavaramme Sydneyyn. Voimme onneksi tarvittaessa pysytellä väliaikaisessa asunnossamme vielä kolme viikkoa.
Kodittomuus vaikuttaa paljon yleisemmältä täällä Sydneyssä kuin Canberrassa. Olen jo nähnyt muutaman kodittoman raahaavan omaisuuttaan ostoskärryissä kadulla, ja näin myös yhden kodittoman, joka nukkui patjallaan työpaikkani takapihalla käyttämättömällä lastauslaiturilla. Noin puolet poliitikoista (lähinnä konservatiivit) uskovat, että kodittomat ovat kodittomia omasta tahdostaan, joten kodittomuuden vähentyminen ei vaikuta kovin todennäköiseltä ainakaan lähitulevaisuudessa.
Alycialla oli työhaastattelu samana päivänä kuin saavuimme Sydneyyn, ja eilen oli jo hänen ensimmäinen työpäivänsä. Alycia käy töissä vain kahtena päivänä viikossa, ja käyttää lopun ajan väitöstyönsä parissa. Minä taas aloitan Atlassianilla vasta viikon päästä maanantaina, mutta osallistuin jo eilen Atlassianin virkistyspäivään, jossa oli ohjelmassa mm. hevosratsastusta.
Löysimme myös tällä viikolla talon Drummoynesta, joka on alle 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Lähes kaikki palvelut löytyvät kahden korttelin säteeltä, joten vaikuttaa siltä, että autollemme ei tule olemaan juuri käyttöä. Saamme avaimet taloon viikon päästä, mutta emme vielä tiedä missä vaiheessa saamme rahdattua tavaramme Sydneyyn. Voimme onneksi tarvittaessa pysytellä väliaikaisessa asunnossamme vielä kolme viikkoa.
Kodittomuus vaikuttaa paljon yleisemmältä täällä Sydneyssä kuin Canberrassa. Olen jo nähnyt muutaman kodittoman raahaavan omaisuuttaan ostoskärryissä kadulla, ja näin myös yhden kodittoman, joka nukkui patjallaan työpaikkani takapihalla käyttämättömällä lastauslaiturilla. Noin puolet poliitikoista (lähinnä konservatiivit) uskovat, että kodittomat ovat kodittomia omasta tahdostaan, joten kodittomuuden vähentyminen ei vaikuta kovin todennäköiseltä ainakaan lähitulevaisuudessa.
13. kesäkuuta 2010
Atlassian
Kuusi viikkoa kestänyt työnhakuprosessi on nyt ohi, ja aloitan elokuun alussa vakituisessa työpaikassa Atlassianilla Sydneyssä. Nykyinen määräaikainen sopimukseni loppuu tämän kuun loppuun, ja ilmoitin tällä viikolla, etten halua sille enää jatkoa. Tietohallintojohtaja yritti houkutella minua tekemään pari ylimääräistä viikkoa toisessa projektissa, mutta jätän mieluummin heinäkuun kokonaan vapaaksi.
Atlassian yrittää helpottaa muuttoa lupautumalla maksamaan tavaroidemme kuljetuksen Sydneyyn, ja tarvittaessa tarjoamalla väliaikaisen asunnon, jos emme ehdi löytää sopivaa paikkaa Sydneystä ennen sinne muuttoa. Saimme myös 300 euron arvoisen matkalahjakortin. Aika reilua siis.
Sopivan asunnon löytäminen ei ole helppoa. Sydneystä löytyy kyllä paljon asuntoja kaikissa hintaluokissa, mutta matkustusajat tuppaavat olemaan aika pitkiä. Työmatkani ydinkeskustaan tulee viemään melkein väkisinkin puolesta tunnista tuntiin suuntaansa. Toisaalta olen kaivannut mahdollisuutta käyttää julkisia liikennevälineitä työmatkoihin.
En malta päästä yksityiselle puolelle töihin, sillä valtion hommissa on täällä melko helppoa ajautua apatiaan. Olen löytänyt nykyisessä työpaikassani useita keinoja vähentää turhia viiveitä, jotka olisivat maksaneet itsensä takaisin viikossa parissa, mutta juuri mitään niistä ei ole toteutettu. Muutamien eurojen arvoisten toimistotarvikkeiden hankkiminen on joko mahdotonta, tai vaatii paljon työtä ja aikaa. Suuri osa työntekijöistä on epäpäteviä työhönsä. Saman tyyppisiä ongelmia näin tosin myös Sunilla, eli ehkä kyse on yleisesti suurien organisaatioiden ongelmista.
Atlassian on kohtuullisen pieni sovelluskehitykseen erikoistunut yritys, joka panostaa kovasti osaamiseen. Tämä näkyy muun muassa siitä, että vain noin yksi sadasta heidän vastaanottamastaan työhakemuksesta johtaa työsuhteeseen. Odotankin innolla esimiestä, joka ei tule tarvitsemaan apua sähköpostin lähettämisessä ;) Työpaikka kuulemma tarjoaa pikkupurtavat ja juomat. Pitää vaan yrittää pysytellä enemmän hedelmä- kuin suklaapuolella, ja jättää oluenjuonti illemmalle :)
Atlassian yrittää helpottaa muuttoa lupautumalla maksamaan tavaroidemme kuljetuksen Sydneyyn, ja tarvittaessa tarjoamalla väliaikaisen asunnon, jos emme ehdi löytää sopivaa paikkaa Sydneystä ennen sinne muuttoa. Saimme myös 300 euron arvoisen matkalahjakortin. Aika reilua siis.
Sopivan asunnon löytäminen ei ole helppoa. Sydneystä löytyy kyllä paljon asuntoja kaikissa hintaluokissa, mutta matkustusajat tuppaavat olemaan aika pitkiä. Työmatkani ydinkeskustaan tulee viemään melkein väkisinkin puolesta tunnista tuntiin suuntaansa. Toisaalta olen kaivannut mahdollisuutta käyttää julkisia liikennevälineitä työmatkoihin.
En malta päästä yksityiselle puolelle töihin, sillä valtion hommissa on täällä melko helppoa ajautua apatiaan. Olen löytänyt nykyisessä työpaikassani useita keinoja vähentää turhia viiveitä, jotka olisivat maksaneet itsensä takaisin viikossa parissa, mutta juuri mitään niistä ei ole toteutettu. Muutamien eurojen arvoisten toimistotarvikkeiden hankkiminen on joko mahdotonta, tai vaatii paljon työtä ja aikaa. Suuri osa työntekijöistä on epäpäteviä työhönsä. Saman tyyppisiä ongelmia näin tosin myös Sunilla, eli ehkä kyse on yleisesti suurien organisaatioiden ongelmista.
Atlassian on kohtuullisen pieni sovelluskehitykseen erikoistunut yritys, joka panostaa kovasti osaamiseen. Tämä näkyy muun muassa siitä, että vain noin yksi sadasta heidän vastaanottamastaan työhakemuksesta johtaa työsuhteeseen. Odotankin innolla esimiestä, joka ei tule tarvitsemaan apua sähköpostin lähettämisessä ;) Työpaikka kuulemma tarjoaa pikkupurtavat ja juomat. Pitää vaan yrittää pysytellä enemmän hedelmä- kuin suklaapuolella, ja jättää oluenjuonti illemmalle :)
28. helmikuuta 2010
Peter Garrett
Kävin eilen Canberran Luterilaisen kirkon myyjäisissä, josta mukaan tarttui mm. ruisleipää, pullia ja karjalanpiirakoita. Ei voi kun harmitella, ettei näitä tuotteita löydy täältä kaupallisessa mittakaavassa.
Yritän yleensä vältellä seuraamasta Australialaista politiikkaa, sillä se on surullisen heikkolaatuista. Vallassa oleva työväenpuolue ja oppositiossa olevat konservatiivit tuntuvat käyttävän kaiken energiansa toistensa mustamaalaamiseen mediassa. Yleensä tämä mustamaalaaminen vie huomion itse päätöksentekoa vaativalta asialta. Yksi aihe on kuitenkin tulvinut viime viikkoina joka tuutista, joten luovutin ja päätin tutustua aiheeseen mediapelin takana.
Osa Australian talouden elvytyspakettia oli ohjelma, jossa valtio hyvittää osan talojen eristämiskustannuksista. Olen varmaankin jo aiemmin maininnut, että taloja ei täällä juuri eristetä, ja tämän eristämisohjelman tarkoituksena oli saada talonomistajat eristämään talonsa, ja siten piristämään taloutta samalla, kun kasvihuonepäästöt tulisivat laskemaan vähentyneen lämmitystarpeen johdosta.
Ohjelman puitteissa on tähän mennessä eristetty miljoona asuntoa. Muutama asentaja on kuitenkin kuollut luonnollisen valinnan kautta hakkaamalla nauloja sähköjohtoihin, ja tästä on noussut valtava häly. Konservatiivien mielestä ympäristöministeri Peter Garrett on vastuussa näistä kuolemista, sillä kyseinen eristämisohjelma toimii hänen ministeriössään.
Voisi kysyä, että onko kuolemia sattunut tähän ohjelmaan liittyen keskivertoa enempää ottaen huomioon ohjelman laajan mittakaavan. Ja jos syyllistä lähdetään etsimään, niin voiko sitä oikeasti etsiä talon eristämistyön osittaisesta rahoittajasta?
Tuntuu naurettavalta, että Garrettin syyllisyyttä näihin onnettomuuksiin edes epäillään, mutta Australian politiikka elää aivan omassa maailmassaan. Pääministeri taipui lopulta mediamyllerryksen kourissa, ja vähensi Garrettin vastuualueita ministerinä.
Jännä sivujuonne on se, että Garrett on ministerinä tietääkseni lähinnä mediapelin tuotoksena. Hän sattuu olemaan suositun rock-yhtyeen keulahahmo, ja oli ennen ministeriksi tuloaan tunnettu lähinnä ympäristöön ja sosiaalisiin ongelmiin puuttumisesta lauluissaan. Kevin halusi siis ministerivalintoihinsa mediaseksikkyyttä osaamisen kustannuksella.
Yritän yleensä vältellä seuraamasta Australialaista politiikkaa, sillä se on surullisen heikkolaatuista. Vallassa oleva työväenpuolue ja oppositiossa olevat konservatiivit tuntuvat käyttävän kaiken energiansa toistensa mustamaalaamiseen mediassa. Yleensä tämä mustamaalaaminen vie huomion itse päätöksentekoa vaativalta asialta. Yksi aihe on kuitenkin tulvinut viime viikkoina joka tuutista, joten luovutin ja päätin tutustua aiheeseen mediapelin takana.
Osa Australian talouden elvytyspakettia oli ohjelma, jossa valtio hyvittää osan talojen eristämiskustannuksista. Olen varmaankin jo aiemmin maininnut, että taloja ei täällä juuri eristetä, ja tämän eristämisohjelman tarkoituksena oli saada talonomistajat eristämään talonsa, ja siten piristämään taloutta samalla, kun kasvihuonepäästöt tulisivat laskemaan vähentyneen lämmitystarpeen johdosta.
Ohjelman puitteissa on tähän mennessä eristetty miljoona asuntoa. Muutama asentaja on kuitenkin kuollut luonnollisen valinnan kautta hakkaamalla nauloja sähköjohtoihin, ja tästä on noussut valtava häly. Konservatiivien mielestä ympäristöministeri Peter Garrett on vastuussa näistä kuolemista, sillä kyseinen eristämisohjelma toimii hänen ministeriössään.
Voisi kysyä, että onko kuolemia sattunut tähän ohjelmaan liittyen keskivertoa enempää ottaen huomioon ohjelman laajan mittakaavan. Ja jos syyllistä lähdetään etsimään, niin voiko sitä oikeasti etsiä talon eristämistyön osittaisesta rahoittajasta?
Tuntuu naurettavalta, että Garrettin syyllisyyttä näihin onnettomuuksiin edes epäillään, mutta Australian politiikka elää aivan omassa maailmassaan. Pääministeri taipui lopulta mediamyllerryksen kourissa, ja vähensi Garrettin vastuualueita ministerinä.
Jännä sivujuonne on se, että Garrett on ministerinä tietääkseni lähinnä mediapelin tuotoksena. Hän sattuu olemaan suositun rock-yhtyeen keulahahmo, ja oli ennen ministeriksi tuloaan tunnettu lähinnä ympäristöön ja sosiaalisiin ongelmiin puuttumisesta lauluissaan. Kevin halusi siis ministerivalintoihinsa mediaseksikkyyttä osaamisen kustannuksella.
4. tammikuuta 2010
Häät
Aloitin neljän viikon kesälomani torstaina 10. joulukuuta lentämällä töiden jälkeen Sydneyyn isää ja veljeäni vastaan. He tulivat lentoaseman portista ulos noin yhdentoista maissa illalla, ja sitten pääsinkin totuttelemaan taas puhumaan suomea. Kun olimme selvinneet hotellille menimme vielä lähipubiin parille oluelle, ja kylläpä olikin hienoa olla oluella kadun varressa lämpimänä iltana isän ja veljen kanssa, joita kumpaakaan en ollut nähnyt noin puoleentoista vuoteen.
Seuraavat pari päivää kuluivat Sydneyn nähtävyyksiä kierrellen. Sunnuntaina kaverini Juhakin liittyi seuraan. Maanantaina teimme päiväreissun Blue Mountainssille, ja samana iltana maahan saapui myös äitini ja siskoni. Tiistai-aamuna ajoimme suoraan Canberraan, jotta perheeni pääsi näkemään Alycian, ja tutustumaan Alycian perheeseen ennen suurta päivää. Loppuosa viikosta kului enemmän tai vähemmän häihin liittyvien yksityiskohtien hiomiseen.
Perjantai-aamuna veljeni ja bestmanini laittoi minulle Zetorin lippiksen päähän. Seuraavaksi minut vietiin pelaamaan värikuulapeliä. Kaikille muille jaettiin maastopuku, mutta minä sain valkoisen jänisasun, johon kuului myös pitkät korvat. Huomaamaton hiipiminen ei siis tullut olemaan minun taktiikkani :) Parin tunnin kuluttua, kun oli varmistettu, että jo pelkässä selässäni oli noin parikymmentä punaista mustelmaa, oli aika siirtyä panimokierrokselle. Kierros oli oikein hyvä, sillä sen pitäjänä oli panimon omistaja/panimomestari, joten hänellä oli paljon laadukkaampaa sanottavaa, kuin suurempien panimoiden kiertueoppailla. Panimolounaan jälkeen jatkoimme Kambah Pool-nimiselle uimarannalle, joka sijaitsee kansallispuistossa joen varressa. Ulkona oli reilut 30 astetta lämmintä ja vesikin tuntui noin 25 asteiselta, eli hyvin lämpimältä. Päivän päätimme Kingston Hotel nimisessä ravintolassa/pubissa, jossa paistoimme jokainen omat pihvimme. Kyseessä oli loistava päivä, ja ensimmäinen sellainen pitkään aikaan, jolloin häävalmistelut eivät pyörineet mielessä kertaakaan.
Lauantai-aamuna häävalmistelut tulivat takaisin mieleen, sillä häät tulisivat alkamaan kuudelta illalla, ja minulla oli puheestani mielessä vain irtopalasia. Onneksi kaikki muu olikin jo valmista, joten pystyin käyttämään ainakin useamman tunnin puheen valmisteluun ja sen harjoittelemiseen. Luppoaikaa ei lopulta juuri jäänytkään, kun olin hääpaikalla pukeissa ja häävieraita alkoi hiljalleen tulemaan paikalle. Ilta oli aurinkoinen ja tyyni aivan siihen asti, kunnes morsian saapui isänsä kanssa, jolloin alkoi puuskainen tuuli. Alycian kävely alttarille kesti tästä johtuen aika pitkään, sillä tuulenpuuskat meinasivat viedä hänet morsiuspukuineen :)
Ilta kului uskomattoman nopeasti ainakin minun ja Alycian osalta. Puheet ja terveiset kotisuomesta olivat todella liikuttavia. Hotellille matkustaessamme mietimme, että olimmeko ehtineet jutella tarpeeksi kaikkien vieraiden kanssa. Ilta oli joka tapauksessa ikimuistoinen, ja täysin onnistunut.
Häiden jälkeisenä aamuna olo tuntui oudon vapautuneelta, sillä vuoden kestänyt järjestely oli nyt ohi, ja pystyimme keskittymään Alycian kanssa vain rentoutumiseen. Seuraaviksi päiviksi matkustimme Alycian, äidin, isän ja siskon kanssa Alycian vanhempien ranta-asunnolle nauttimaan periaustralialaisesta rantaelämästä. Jouluaattoaamuna palasimme takaisin Canberraan talollemme, jossa vietimme aattoillan Alycian perheen kanssa syöden ja juoden puutarhassamme. Lahjoja emme avanneet kuin vasta joulupäivänä Alycian vanhempien luona, jossa ohjelmaan kuului myös syömistä.
Tapaninpäivänä matkasimme perheeni ja Alycian kanssa takaisin Sydneyyn, jossa kävimme vielä akvaariossa katsomassa haita ennen isäni ja veljeni lentoa takaisin Suomeen. Seuraavat pari päivää vietimme vuorostaan Alycian, äidin ja siskon kanssa Sydneyn nähtävyyksiä ihaillen, kunnes tuli aika heittää jäähyväiset myös äidille ja siskolleni.
Tämän jälkeen ajoimme Alycian kanssa Berrimaan neljäksi yöksi. Berrima on siitä hassu paikka, että siitä suunniteltiin 1830-luvulla lähialueiden hallintokaupunkia, mutta hieman myöhemmin rakennetun rautatien ohittaessa Berriman, se jäi käytännössä unholaan reiluksi sadaksi vuodeksi. 1970-luvulla se "löydettiin" uudestaan, ja nyt kyseinen paikka on noin 400 asukkaan kylä, jonka pääkadulla ei ole käytännössä yhtään 1800-lukua uudempaa rakennusta. Kävimme esimerkiksi lounaalla majatalossa, joka on toiminut samoissa tiloissa vuodesta 1835.
Berriman ympärysalueet ovat siitä mielenkiintoisia, että ne ovat täynnä käytössä olevia kartanoita. Niiden päärakennukset ovat tietty kaikki tieltä ainakin muutaman sadan metrin päässä, mutta ihmettelimme kovasti niiden laitettuja puutarhoja ja pihateitä. Yksi autosta käsin hyvin laitetulta pieneltä omakotitalolta kauniine puutarhoineen näyttävä rakennus paljastui lähemmässä tarkastelussa traktoritalliksi. Toisella asukilla oli osana puutarhaansa ympärysmitaltaan noin 20 metrinen suihkulähde, joka sisälsi kiviä ja kasveja.
Berriman loma on nyt ohi, ja palasimme Alycian kanssa eilen takaisin Canberraan. Minun työt alkavat onneksi vasta viikon päästä, ja alycian kahden viikon päästä, joten meillä on vielä hyvin aikaa palautua viime viikkojen vilinästä. Häälahjat pitäisi saada mahdutettua jonnekin vielä paikoilleen, jotta talon saisi siivottua, mutta siinäpä se ohjelma taitaa ollakin ainakin nyt toistaiseksi :)
Seuraavat pari päivää kuluivat Sydneyn nähtävyyksiä kierrellen. Sunnuntaina kaverini Juhakin liittyi seuraan. Maanantaina teimme päiväreissun Blue Mountainssille, ja samana iltana maahan saapui myös äitini ja siskoni. Tiistai-aamuna ajoimme suoraan Canberraan, jotta perheeni pääsi näkemään Alycian, ja tutustumaan Alycian perheeseen ennen suurta päivää. Loppuosa viikosta kului enemmän tai vähemmän häihin liittyvien yksityiskohtien hiomiseen.
Perjantai-aamuna veljeni ja bestmanini laittoi minulle Zetorin lippiksen päähän. Seuraavaksi minut vietiin pelaamaan värikuulapeliä. Kaikille muille jaettiin maastopuku, mutta minä sain valkoisen jänisasun, johon kuului myös pitkät korvat. Huomaamaton hiipiminen ei siis tullut olemaan minun taktiikkani :) Parin tunnin kuluttua, kun oli varmistettu, että jo pelkässä selässäni oli noin parikymmentä punaista mustelmaa, oli aika siirtyä panimokierrokselle. Kierros oli oikein hyvä, sillä sen pitäjänä oli panimon omistaja/panimomestari, joten hänellä oli paljon laadukkaampaa sanottavaa, kuin suurempien panimoiden kiertueoppailla. Panimolounaan jälkeen jatkoimme Kambah Pool-nimiselle uimarannalle, joka sijaitsee kansallispuistossa joen varressa. Ulkona oli reilut 30 astetta lämmintä ja vesikin tuntui noin 25 asteiselta, eli hyvin lämpimältä. Päivän päätimme Kingston Hotel nimisessä ravintolassa/pubissa, jossa paistoimme jokainen omat pihvimme. Kyseessä oli loistava päivä, ja ensimmäinen sellainen pitkään aikaan, jolloin häävalmistelut eivät pyörineet mielessä kertaakaan.
Lauantai-aamuna häävalmistelut tulivat takaisin mieleen, sillä häät tulisivat alkamaan kuudelta illalla, ja minulla oli puheestani mielessä vain irtopalasia. Onneksi kaikki muu olikin jo valmista, joten pystyin käyttämään ainakin useamman tunnin puheen valmisteluun ja sen harjoittelemiseen. Luppoaikaa ei lopulta juuri jäänytkään, kun olin hääpaikalla pukeissa ja häävieraita alkoi hiljalleen tulemaan paikalle. Ilta oli aurinkoinen ja tyyni aivan siihen asti, kunnes morsian saapui isänsä kanssa, jolloin alkoi puuskainen tuuli. Alycian kävely alttarille kesti tästä johtuen aika pitkään, sillä tuulenpuuskat meinasivat viedä hänet morsiuspukuineen :)
Ilta kului uskomattoman nopeasti ainakin minun ja Alycian osalta. Puheet ja terveiset kotisuomesta olivat todella liikuttavia. Hotellille matkustaessamme mietimme, että olimmeko ehtineet jutella tarpeeksi kaikkien vieraiden kanssa. Ilta oli joka tapauksessa ikimuistoinen, ja täysin onnistunut.
Häiden jälkeisenä aamuna olo tuntui oudon vapautuneelta, sillä vuoden kestänyt järjestely oli nyt ohi, ja pystyimme keskittymään Alycian kanssa vain rentoutumiseen. Seuraaviksi päiviksi matkustimme Alycian, äidin, isän ja siskon kanssa Alycian vanhempien ranta-asunnolle nauttimaan periaustralialaisesta rantaelämästä. Jouluaattoaamuna palasimme takaisin Canberraan talollemme, jossa vietimme aattoillan Alycian perheen kanssa syöden ja juoden puutarhassamme. Lahjoja emme avanneet kuin vasta joulupäivänä Alycian vanhempien luona, jossa ohjelmaan kuului myös syömistä.
Tapaninpäivänä matkasimme perheeni ja Alycian kanssa takaisin Sydneyyn, jossa kävimme vielä akvaariossa katsomassa haita ennen isäni ja veljeni lentoa takaisin Suomeen. Seuraavat pari päivää vietimme vuorostaan Alycian, äidin ja siskon kanssa Sydneyn nähtävyyksiä ihaillen, kunnes tuli aika heittää jäähyväiset myös äidille ja siskolleni.
Tämän jälkeen ajoimme Alycian kanssa Berrimaan neljäksi yöksi. Berrima on siitä hassu paikka, että siitä suunniteltiin 1830-luvulla lähialueiden hallintokaupunkia, mutta hieman myöhemmin rakennetun rautatien ohittaessa Berriman, se jäi käytännössä unholaan reiluksi sadaksi vuodeksi. 1970-luvulla se "löydettiin" uudestaan, ja nyt kyseinen paikka on noin 400 asukkaan kylä, jonka pääkadulla ei ole käytännössä yhtään 1800-lukua uudempaa rakennusta. Kävimme esimerkiksi lounaalla majatalossa, joka on toiminut samoissa tiloissa vuodesta 1835.
Berriman ympärysalueet ovat siitä mielenkiintoisia, että ne ovat täynnä käytössä olevia kartanoita. Niiden päärakennukset ovat tietty kaikki tieltä ainakin muutaman sadan metrin päässä, mutta ihmettelimme kovasti niiden laitettuja puutarhoja ja pihateitä. Yksi autosta käsin hyvin laitetulta pieneltä omakotitalolta kauniine puutarhoineen näyttävä rakennus paljastui lähemmässä tarkastelussa traktoritalliksi. Toisella asukilla oli osana puutarhaansa ympärysmitaltaan noin 20 metrinen suihkulähde, joka sisälsi kiviä ja kasveja.
Berriman loma on nyt ohi, ja palasimme Alycian kanssa eilen takaisin Canberraan. Minun työt alkavat onneksi vasta viikon päästä, ja alycian kahden viikon päästä, joten meillä on vielä hyvin aikaa palautua viime viikkojen vilinästä. Häälahjat pitäisi saada mahdutettua jonnekin vielä paikoilleen, jotta talon saisi siivottua, mutta siinäpä se ohjelma taitaa ollakin ainakin nyt toistaiseksi :)
1. marraskuuta 2009
Lomalla Perthissä
Aloitimme perjantaina reilun viikon mittaisen loman täällä Perthissä. Perth on yllättävän kaukana Canberrasta, sillä suora lento kesti melkein viisi tuntia. Laskeuduttuamme kapteeni kertoi, että terminaalissa oli palohälytys, ja että meidän edellämme oli kaksikymmentä konetta odottamassa vuoroaan päästä terminaaliin. Tilaa terminaalissa kuitenkin taisi riittää, sillä puolen tunnin odotuksen jälkeen mekin pääsimme terminaaliin vain minuutteja sen jälkeen, kun jono alkoi liikkua.
Olimme varanneet käyttöömme perillä yksityisen kuskin, koska saavuimme myöhään illalla ja halusimme vähän luksusta loman alkuun. Se osoittautuikin tässä tilanteessa loistoratkaisuksi, sillä taksijonossa olisimme saaneet viettää aikaa varmaankin tunteja.
Vuokrasimme talon Cottesloen kaupunginosasta, jonne Perthiläiset suuntaavat helteillä nauttimaan merenrannasta. Alycian sisko ja äiti saapuivat Perthiin jo pari päivää aiemmin, ja he ovat majailleet toistaiseksi hotellissa Perthin keskustassa. He muuttavat tähän taloon joko tänään tai huomenna.
Talo on vain noin parin sadan metrin päässä rannasta, ja meren kohinan kuulee tänne sisälle asti. Toisaalta noin sadan metrin päässä on erään baarin ulkoilmaterassi, ja eilen illalla musiikki oli siellä niin lujalla, että makuuhuoneessamme joutui korottamaan ääntä, jos halusi sanoa jotain :) Onneksi musiikkiin on kuitenkin helppo nukahtaa.
Tämä on minun ensimmäinen vapaa viikko sitten joulun, joten suunnitelmiini kuuluu lähinnä rentoutumista, rentoutumista ja rentoutumista :) Hyvällä tuurilla viikon päästä olen erittäin kyllästynyt rentoutumiseen :)
Olimme varanneet käyttöömme perillä yksityisen kuskin, koska saavuimme myöhään illalla ja halusimme vähän luksusta loman alkuun. Se osoittautuikin tässä tilanteessa loistoratkaisuksi, sillä taksijonossa olisimme saaneet viettää aikaa varmaankin tunteja.
Vuokrasimme talon Cottesloen kaupunginosasta, jonne Perthiläiset suuntaavat helteillä nauttimaan merenrannasta. Alycian sisko ja äiti saapuivat Perthiin jo pari päivää aiemmin, ja he ovat majailleet toistaiseksi hotellissa Perthin keskustassa. He muuttavat tähän taloon joko tänään tai huomenna.
Talo on vain noin parin sadan metrin päässä rannasta, ja meren kohinan kuulee tänne sisälle asti. Toisaalta noin sadan metrin päässä on erään baarin ulkoilmaterassi, ja eilen illalla musiikki oli siellä niin lujalla, että makuuhuoneessamme joutui korottamaan ääntä, jos halusi sanoa jotain :) Onneksi musiikkiin on kuitenkin helppo nukahtaa.
Tämä on minun ensimmäinen vapaa viikko sitten joulun, joten suunnitelmiini kuuluu lähinnä rentoutumista, rentoutumista ja rentoutumista :) Hyvällä tuurilla viikon päästä olen erittäin kyllästynyt rentoutumiseen :)
6. lokakuuta 2009
Ajokortti
Menimme tänään töiden jälkeen anomaan minulle ajokorttia. Suomalaisen ajokortin vaihtaminen ACT:n (Australian Capital Territory) ajokorttiin on nopea toimenpide. Lomakkeen täyttämiseen meni viisi minuuttia, tiskillä aikaa kului toiset viisi minuuttia mukaanlukien näkötesti. Lopuksi menin vielä eri tiskille otattamaan kuvan, ja noin minuutin odottelun jälkeen sain ajokortin käsiini. Hintaa koko operaatiolle tuli noin 50 euroa. Ensimmäinen korttini on voimassa vain kolme vuotta, ja senkin jälkeiset kortit vanhentuvat viidessä vuodessa.
En tiedä, että onko tästä ajokortista minulle mitään suoranaista iloa, sillä suomalainen ajokorttini on ainakin tähän mennessä toiminut aivan kuten paikallinen ajokortti. Toisaalta se, että missä vaiheessa ulkomaalainen ajokortti ei enää riitä, on ACT:n säännöissä hieman tulkinnanvaraista. On siis vähän turvallisempi olo nyt, kun ei tarvitse jännittää, että jotain sattuisi, ja kävisi ilmi, että minun olisikin pitänyt anoa paikallista ajokorttia jo aiemmin.
En tiedä, että onko tästä ajokortista minulle mitään suoranaista iloa, sillä suomalainen ajokorttini on ainakin tähän mennessä toiminut aivan kuten paikallinen ajokortti. Toisaalta se, että missä vaiheessa ulkomaalainen ajokortti ei enää riitä, on ACT:n säännöissä hieman tulkinnanvaraista. On siis vähän turvallisempi olo nyt, kun ei tarvitse jännittää, että jotain sattuisi, ja kävisi ilmi, että minun olisikin pitänyt anoa paikallista ajokorttia jo aiemmin.
30. elokuuta 2009
Sydney ja Ikea
Alkuperäinen syy Sydneyn viikonloppureissullemme oli netistä löytämäni kengät, jotka halusin kuitenkin nähdä ja kokeilla ennen ostamista. Pelkkien kenkien vuoksi lähes 300 kilometrin matka olisi kuitenkin ollut ehkä turhan pitkä, joten mahdutimme ohjelmaan myös Ikeassa "pistäytymisen". Emme ole hankkineet tähän mennessä yhtään uutta huonekalua sänkyä lukuunottamatta, joten mielessä oli jo ennakkoon muutama tuote, joka Ikeasta saattaisi tarttua kainaloon.
Ajoimme lauantaina suoraan Sydneyyn ja Ikeaan, jonne saavuimme puolen päivän maissa lihapullaluonaalle. Nelisen tuntia myöhemmin todellisuus iski kasvoille, sillä ostoslistamme oli paisunut melkoisesti, ja osa listallamme olevista huonekaluista oli myyty loppuun. Noin tuntia myöhemmin nostimme kädet pystyyn, ja jatkoimme kassalle vain yhden ostoskärryllisen voimin. Ulos päästyämme ulkona oli jo pimeää, mutta ihmeellistä kyllä erittäin lämmintä. Vaikka Canberrassa onkin vielä melkein yhtä kylmää kuin talvella, niin Sydneyssä sää oli jo hyvinkin kesäinen. Kirosimme molemmat Canberran säätä.
Sitten olikin kiire kenkäkauppaan, joka menee lauantaisin kiinni kuudelta ja on sunnuntaisin suljettu. Ehdimme sinne reilut 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja kengät olivat juuri sopivat. Tässä vaiheessa olimme molemmat aivan poikki, joten suuntasimme vihdoinkin hotelliin, jossa maksoimme vähän lisää jotta saimme vaihdettua huoneemme sviittiin (ja näköalan toisen hotellin seinästä sataman suuntaan).
Yllätyksekseni hotellissa oli kunnollinen sauna. Lämpötila nousi reiluun 70 asteeseen, ja vedenheittovälineetkin löytyi. Hotellisaunojen käyttöaste lähentelee täällä yleensä nollaa, mutta tällä kertaa pari muuta hotellivierasta eksyi saunaan juuri sen jälkeen kun olin heittänyt löylyä. Ei ne jostain syystä viihtyneet siellä saunassa kahta minuuttia pidempään :)
Seuraavan päivän aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin Ikeaan tavoitteenamme rynnätä suoraan varastoon ennen kuin tuotteet olisivat taas loppu. Tekniikka toimi, ja selvisimme tällä kertaa kassalle melkein tunnissa kolmen kärryllisen voimin. Ikea ei varsinaisesti tarjoa kotiinkuljetusta, mutta heidän tiloissaan toimii toinen yritys, joka hoitaa tarjoaa sitä lisähintaan. Loppujen lopuksi saimme mitä halusimme, mutta en voi välttää ajatusta siitä, että miten paljon helpompaa olisi ollut, jos olisimme voineet esittelykierroksen jälkeen tilata tavarat netin kautta suoraan kotiin.
Ikean herkkumyymälästä löysimme vielä kaikkea mukavaa, kuten Daim-suklaata, puolukka- ja mustikkamehua, kahvia ja salmiakkia.
Ajoimme lauantaina suoraan Sydneyyn ja Ikeaan, jonne saavuimme puolen päivän maissa lihapullaluonaalle. Nelisen tuntia myöhemmin todellisuus iski kasvoille, sillä ostoslistamme oli paisunut melkoisesti, ja osa listallamme olevista huonekaluista oli myyty loppuun. Noin tuntia myöhemmin nostimme kädet pystyyn, ja jatkoimme kassalle vain yhden ostoskärryllisen voimin. Ulos päästyämme ulkona oli jo pimeää, mutta ihmeellistä kyllä erittäin lämmintä. Vaikka Canberrassa onkin vielä melkein yhtä kylmää kuin talvella, niin Sydneyssä sää oli jo hyvinkin kesäinen. Kirosimme molemmat Canberran säätä.
Sitten olikin kiire kenkäkauppaan, joka menee lauantaisin kiinni kuudelta ja on sunnuntaisin suljettu. Ehdimme sinne reilut 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja kengät olivat juuri sopivat. Tässä vaiheessa olimme molemmat aivan poikki, joten suuntasimme vihdoinkin hotelliin, jossa maksoimme vähän lisää jotta saimme vaihdettua huoneemme sviittiin (ja näköalan toisen hotellin seinästä sataman suuntaan).
Yllätyksekseni hotellissa oli kunnollinen sauna. Lämpötila nousi reiluun 70 asteeseen, ja vedenheittovälineetkin löytyi. Hotellisaunojen käyttöaste lähentelee täällä yleensä nollaa, mutta tällä kertaa pari muuta hotellivierasta eksyi saunaan juuri sen jälkeen kun olin heittänyt löylyä. Ei ne jostain syystä viihtyneet siellä saunassa kahta minuuttia pidempään :)
Seuraavan päivän aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin Ikeaan tavoitteenamme rynnätä suoraan varastoon ennen kuin tuotteet olisivat taas loppu. Tekniikka toimi, ja selvisimme tällä kertaa kassalle melkein tunnissa kolmen kärryllisen voimin. Ikea ei varsinaisesti tarjoa kotiinkuljetusta, mutta heidän tiloissaan toimii toinen yritys, joka hoitaa tarjoaa sitä lisähintaan. Loppujen lopuksi saimme mitä halusimme, mutta en voi välttää ajatusta siitä, että miten paljon helpompaa olisi ollut, jos olisimme voineet esittelykierroksen jälkeen tilata tavarat netin kautta suoraan kotiin.
Ikean herkkumyymälästä löysimme vielä kaikkea mukavaa, kuten Daim-suklaata, puolukka- ja mustikkamehua, kahvia ja salmiakkia.
20. heinäkuuta 2009
Aamulehti
Kaveri yllätti eilen kertomalla, että sikainfluenssaa käsittelevä viestini oli julkaistu Aamulehden sunnuntailiitteessä. Ei voi kun todeta, että tämä oli iloinen yllätys :)
6. heinäkuuta 2009
Sikainfluenssa
Sikainfluenssa on nyt toistaiseksi todettu melko vaarattomaksi, ja täällä Australiassakin on tähän mennessä vasta 12 kuollutta 5000 sairastunutta kohti. En tiedä miksi sikainfluenssa on levinnyt Australiassa näin nopeaan. Ainakin näennäisesti leviämistä on yritetty estää monin eri tavoin.
Ensimmäinen konkreettinen huomaamani muutos oli se, kun työpaikkani seinille ilmestyi lehtisiä, joissa lueteltiin eri flunssan oireita, ja kehotettiin menemään kotiin, jos löysi itsestään kaksi tai useampaa oiretta. Keittiöön oli kannettu erityistä alkoholipohjaista käsienpesuainetta, ja kaappien oviin oli teipattu käsienpesuohjeita. En tosin nähnyt kenenkään koskaan noudattavan kyseisiä ohjeita.
Toinen silmiin pistävä muutos oli keskustassa sijaitsevan ostoskeskuksen flunssan vastainen kampanja. Ostoskeskusta brandia kohottavat mainostaulut sisältävät yleensä kuvia nuorista naisista, mutta nyt ne on korvattu yksinkertaisella mustaa valkoisella viestillä, joka kertoo miten kyseisen ostoskeskuksen vessojen käsienpesunesteet ovat nykyään sairaalakäyttöön luokiteltuja.
Uutisissa on myös kerrottu useista koulujen sulkemisista. Riittää, että yksi koulun oppilas saa tartunnan, kun jo koko koulu voidaan sulkea melkein viikoksi. "Onnekkaat" oppilaat saavat monessa osavaltiossa jäädä ylimääräiseksi viikoksi kotiin koulusta pelkästään vierailemalla Victorian osavaltiossa, jossa sikainfluenssaa on tavattu muuta maata enemmän.
Tässä vaiheessa nämä toimet tuntuvat vähän ylilyönneiltä, mutta sitähän ei vielä tiedä, että ehtiikö kyseinen virus kehittymään katastrofaaliseksi ennen kuin rokote ehtii markkinoille. Toivotaan ettei ehdi :)
P.S. Suunnittelimme alun perin pitkää häämatkaa Euroopassa, mutta tällä hetkellä näyttää taloudellisesti vastuullisemmalta tyytyä lyhyempään lomaan täällä Australiassa.
Ensimmäinen konkreettinen huomaamani muutos oli se, kun työpaikkani seinille ilmestyi lehtisiä, joissa lueteltiin eri flunssan oireita, ja kehotettiin menemään kotiin, jos löysi itsestään kaksi tai useampaa oiretta. Keittiöön oli kannettu erityistä alkoholipohjaista käsienpesuainetta, ja kaappien oviin oli teipattu käsienpesuohjeita. En tosin nähnyt kenenkään koskaan noudattavan kyseisiä ohjeita.
Toinen silmiin pistävä muutos oli keskustassa sijaitsevan ostoskeskuksen flunssan vastainen kampanja. Ostoskeskusta brandia kohottavat mainostaulut sisältävät yleensä kuvia nuorista naisista, mutta nyt ne on korvattu yksinkertaisella mustaa valkoisella viestillä, joka kertoo miten kyseisen ostoskeskuksen vessojen käsienpesunesteet ovat nykyään sairaalakäyttöön luokiteltuja.
Uutisissa on myös kerrottu useista koulujen sulkemisista. Riittää, että yksi koulun oppilas saa tartunnan, kun jo koko koulu voidaan sulkea melkein viikoksi. "Onnekkaat" oppilaat saavat monessa osavaltiossa jäädä ylimääräiseksi viikoksi kotiin koulusta pelkästään vierailemalla Victorian osavaltiossa, jossa sikainfluenssaa on tavattu muuta maata enemmän.
Tässä vaiheessa nämä toimet tuntuvat vähän ylilyönneiltä, mutta sitähän ei vielä tiedä, että ehtiikö kyseinen virus kehittymään katastrofaaliseksi ennen kuin rokote ehtii markkinoille. Toivotaan ettei ehdi :)
P.S. Suunnittelimme alun perin pitkää häämatkaa Euroopassa, mutta tällä hetkellä näyttää taloudellisesti vastuullisemmalta tyytyä lyhyempään lomaan täällä Australiassa.
28. toukokuuta 2009
Eurovaalit
Menimme eilen Alycian kanssa suoraan töiden jälkeen äänestämään Suomen suurlähetystöön. Meiltä meni jonkin aikaa sen löytämisessä, vaikka se on samassa kaupunginosassa missä me asumme. Kadut ovat sen lähettyvillä kaukana ruutukaavasta. Itse rakennus on helppo tunnistaa, sillä se on suhteellisen uusi rakennus, ja sen ympärillä ei ole aitaa. Kaikki muut suurlähetystöt tuntuvat olevan täällä aidattuja. Muutaman mutkan jälkeen lähetystö kuitenkin löytyi. Paikalla oli hyvin hiljaista. Suurlähetystön ovi oli lukossa, ja minun piti painaa ovikelloa ennen kuin pääsimme sisään. Paikalla oli vain yksi vaalivirkailija, joka valitteli myös, että hiljaista oli ollut. Hänen edessään oli A4-lomake, jossa oli kolme riviä täytettynä. Kysyin, että oliko siinä kaikki äänestäjät, mutta kuulemma oli jo toinen lomake menossa :) Oli mukava nähdä suurlähetystöä sisältäkin päin, sillä se on hieno ja hyvin suomalainen rakennus. Parin minuutin ajon ja muutaman mutkan jälkeen tulimme kuin puskasta melkein kotiovelle. Tuntui vähän nololta huomata asuneensa melko pitkään niin lähellä suurlähetystöä tietämättä sen tarkkaa sijaintia.
3. toukokuuta 2009
Naapurimme kenraalikuvernööri
Saimme Alycian äidin kautta kutsun kenraalikuvernöörin (Australian muodollinen valtionpäämies) pihamaalla järjestettyyn piknikkiin, johon otimme osaa tänään. Tapahtuman varsinainen järjestäjä oli Canberran lääkärien yhdistys, joka keräsi rahaa keskellä erämaata (outback) asuvien aboriginaalien terveydenhuollon parantamista varten. Suomalaisittain tuntuisi siltä, ehkäpä tämä olisi valtion tehtävä, varsinkin kun Australia takaa ilmaisen terveydenhoidon kaikille asukkailleen, mutta ei se oikein toimi syrjässä asuville.
Matka ei ollut pitkä, sillä kenraalikuvernöörin asunto sattuu sijaitsemaan tässä samassa kaupunginosassa. Tilaisuuteen ei tarvittu lippuja, mutta alue oli väljästi rajattu muutaman kyltin ja turvamiehen avustuksella. Jouduimme siis tyytymään ihailemaan itse asuntoa turvallisen välimatkan päästä. Kenraalikuvernööri tuli pitämään jossain välissä puheen, jonka sisällöstä noin kaksi kolmasosaa sisälsi puutarhan ylistystä. En voi häntä moittia. Oli hienoa nähdä vihreää siroa nurmea, sillä täkäläiset nurmikot koostuvat normaalisti paksusta karheasta ruohosta, joka muistuttaa varsinkin sateiden puuttuessa monesti enemmän korsipeltoa kuin kotimaista ruohikkoa.
Matka ei ollut pitkä, sillä kenraalikuvernöörin asunto sattuu sijaitsemaan tässä samassa kaupunginosassa. Tilaisuuteen ei tarvittu lippuja, mutta alue oli väljästi rajattu muutaman kyltin ja turvamiehen avustuksella. Jouduimme siis tyytymään ihailemaan itse asuntoa turvallisen välimatkan päästä. Kenraalikuvernööri tuli pitämään jossain välissä puheen, jonka sisällöstä noin kaksi kolmasosaa sisälsi puutarhan ylistystä. En voi häntä moittia. Oli hienoa nähdä vihreää siroa nurmea, sillä täkäläiset nurmikot koostuvat normaalisti paksusta karheasta ruohosta, joka muistuttaa varsinkin sateiden puuttuessa monesti enemmän korsipeltoa kuin kotimaista ruohikkoa.
15. huhtikuuta 2009
Hiekkamyrsky
Tänään puolen päivän jälkeen sain Alycialta sähköpostia, jossa hän kehotti minua katsomaan ulos ikkunasta. Olin jo kuullut valitteluja kovasta tuulesta, mutta ulkona odotti yllätys. Taivas oli ruskea, ja kiitoradan takana olevaa maastoa ei erottanut. Lentokoneita tämä hiekkamyrsky ei kuitenkaan vaikuttanut juuri hidastavan. Kuulemma lännestä puhaltavat myrskytuulet tuovat autiomaan tomua melko useinkin Canberraan.
2. huhtikuuta 2009
Sydneyn hotelleja
Sain kysymyksen, että missä hotellissa kannattaisi yöpyä Sydneyssä uuden vuoden taitteessa. Kirjoitan vinkkini tänne, niin toivottavasti niistä on iloa muillekin.
Kun matkustamme Alycian kanssa Australiassa, käytämme yleensä wotif.com:ia löytääksemme viime hetken tarjouksia, jotka mahtuvat budjettiimme. Lopullisen valinnan tekemisessä auttaa tripadvisor.com, josta löytyy asiakkaiden antama arvosana käytännössä jokaiselle hotellille.
Sydney on iso kaupunki, joten kannattaa varmistaa, että hotelli on kohtuullisen lähellä keskustaa. Ainakin Darling Harbour ja Circular Quay ovat molemmat hyvin keskeisillä paikoilla.
Lentokentän ja hotellin välisen matkan tekemiseen on monta vaihtoehtoa. Halvin ja nopein tapa on matkustaa junalla. Taksi on kallein ja helpoin tapa, mutta väliin mahtuu vielä kimppakyyti. Jos lento lähtee aikaisin aamulla, niin yöunien pituuden voi maksimoida majoittumalla viimeiseksi yöksi lähelle lentokenttää.
Sydneyyn tulee uudeksi vuodeksi aika paljon turisteja, joten hotelli kannattaa varata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jos yöpyminen osuu uuden vuoden lähettyville. Moni hotelli on jo nyt täyteen varattu kyseisenä ajankohtana.
Kun matkustamme Alycian kanssa Australiassa, käytämme yleensä wotif.com:ia löytääksemme viime hetken tarjouksia, jotka mahtuvat budjettiimme. Lopullisen valinnan tekemisessä auttaa tripadvisor.com, josta löytyy asiakkaiden antama arvosana käytännössä jokaiselle hotellille.
Sydney on iso kaupunki, joten kannattaa varmistaa, että hotelli on kohtuullisen lähellä keskustaa. Ainakin Darling Harbour ja Circular Quay ovat molemmat hyvin keskeisillä paikoilla.
Lentokentän ja hotellin välisen matkan tekemiseen on monta vaihtoehtoa. Halvin ja nopein tapa on matkustaa junalla. Taksi on kallein ja helpoin tapa, mutta väliin mahtuu vielä kimppakyyti. Jos lento lähtee aikaisin aamulla, niin yöunien pituuden voi maksimoida majoittumalla viimeiseksi yöksi lähelle lentokenttää.
Sydneyyn tulee uudeksi vuodeksi aika paljon turisteja, joten hotelli kannattaa varata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jos yöpyminen osuu uuden vuoden lähettyville. Moni hotelli on jo nyt täyteen varattu kyseisenä ajankohtana.
21. maaliskuuta 2009
Työt jatkuvat
Ensimmäinen sopimukseni ARC:n kanssa loppuu 12. huhtikuuta. Sain jo viime viikolla vihiä siitä, että jatkoa on luvassa, ja tällä viikolla sain varmistuksen kuuden kuukauden jatkosopimuksesta. Kuusi kuukautta tuntuu melkein ikuisuudelta verrattuna viime aikaisiin kolmen kuukauden mittaisiin sopimuksiin :) Nyt voikin sitten tehdä rauhassa töitä seuraavat puoli vuotta, kunnes pitää alkaa jännittämään, että miten saisi pidettyä itsensä leivän syrjässä kiinni parin kuukauden vuoden vaihteeseen ajoittuvasta lomasta huolimatta.
Olemme koonneet kaveriporukalla pienen lentopallotiimin, ja toinen pelimme olisi huomenna. Kenttä on aika mielenkiintoinen, sillä se on ympäröity hyvin tiiviisti verkoilla. Verkko tulee vastaan noin puolen metrin päässä kentän ulkorajoista ja katon virkaa toimittava verkko on arviolta noin 3,5 metrin korkeudella. Sopii siis hyvin meille aloittelijoille, koska pallo ei pääse karkaamaan minnekään :)
Olemme koonneet kaveriporukalla pienen lentopallotiimin, ja toinen pelimme olisi huomenna. Kenttä on aika mielenkiintoinen, sillä se on ympäröity hyvin tiiviisti verkoilla. Verkko tulee vastaan noin puolen metrin päässä kentän ulkorajoista ja katon virkaa toimittava verkko on arviolta noin 3,5 metrin korkeudella. Sopii siis hyvin meille aloittelijoille, koska pallo ei pääse karkaamaan minnekään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
